30.10.14

8/52

tipuset001

Tipuset

Mä vihaan syksyä! Me ollaan tässä viimeisen kahden kuukauden aikana oltu kaikki vuorotellen kipeänä. Itsellä oikeastaan koko ajan joku flunssapiru päällä, mutta pojat onneksi vaan silloin tällöin.

Mulla olis taas aivan hirveä määrä kuvia, mutta pitäisi nyt vaan löytää sopiva aika käydä ne rauhassa läpi. Mukamas niin kiireistä! Pitäisi myös alkaa suunnittelemaan poikien synttäreitä.. Mä en ehkä kestä sitä, että alle kuukausi, niin Neino on 2v ja vajaa kuukausi niin eka vauvani Mäinö on 5v! Synttäristressi, täältä tullaan ja Pinterestistä etsimään inspiraatiota..

23.10.14

musacorneri: nyt eniten soinut



"Sulla olis tatuointeja ja ehkä joku huppari ja ehkä viikset ja tykkäisit minusta.."


17.10.14

7/52

1413543121.719805.IMG_7920
1413543012.093011.IMG_7918

Neinonen on ollut viikon ajan hurjan kipeä, kuvassa muuten aivan Mäinön näköinen ja nyt onneksi alkaa elämä voittamaan. Korvatulehdus on aina niin mälsää, varsinkin kun siihen kaveriksi otetaan vähän flunssaa ja kaikkea muuta mieltä ärsyttävää. 

Mäinö, kamalan ihana vai ihanan kamala? Vasta kun mä olen päässyt kehumaan, että Väinö on niin helppo ja kiltti, niin heti kaikki muuttuu. Surullista, mutta onneksi tämä ei ole ikuista, sillä mä tiedän oikeastaan mistä tämä johtuu ja mä tiedän että tämä ei kauaa kestä. Voi muru, en millään jaksaisi päivästä toiseen sinun kanssasi taistella..

6/52

neino
mäinö


Tähän mä nyt ihan törkeenä kaivoin vanhat kuvat. 2013 vappu ja nämä kuvat tulee aina olemaan yhdet lempparit.

Näitä kuvia katsellessa alkaa taas itkettämään. Mä haluan mun vanhan blogin takaisin! Kumpa joku osaisi sen pelastaa.. Mun ymmärrys,taidot ja hermot ei vaan yksinkertaisesti riitä siihen! Ei voi kyllä taas muuta sanoa, kuin että olisipa ihmiset silloin toimineet niinkuin mä pyysin. Mähän en pyytänyt dropboxtiedostoa vaan suoraan koko blogin takaisin bloggeriin.. Ei niin ei!

miten menee?

siis mä tosiaan luulin että oon julkaissut tämän jo aikoja sitten, mutta en näköjään. tässä tämä nyt vihdoin jo, "vähän" viiveellä..
kulla
.
"No mitäs tässä, ihan jees!" Näitä tällaisia ympäripyöreitä vastauksia tulee useinkin vastattua kun joku kysyy kuulumisia. Ei mitään erityisen hyvää, mutta ei mitenkään erityisen huonoakaan. Harvemmin sitä tulee kerrottua kuulumisia sen syvällisemmin.  Jos nyt vaikka yrittäisin avata vähän, mitä meille kuuluu. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten keräsin kollaaseihin kaikki instagramkuvat, mitä blogittomana aikana tuli julkaistua. On niitä näköjään muutama..

Mutta itse asiaan, te kysyitte, minä vastaan!

Mitä ootte tehneet?
Nyt kun alkaa oikein miettimään, niin aivan älyttömästi kaikkea! Ollaan nähty aivan hirveästi kavereita ja reissattu ympäri suomea, minä varsinkin. Vietettiin poikien kanssa pari viikkoa pohjanmaalla, ollaan käyty hämeenlinnassa ja vierailtu niin paljon lahessa että voisi jo melkein sanoa, että se on meidän toinen koti. 

Missä asustatte?
Heinolassa aina vaan. Kovasti oon koittanut löytää meille kivaa kämppää Lahesta, mutta aika kiven alla näyttäisi taas olevan. Ehkä mä olen liian nirso tän asian suhteen, mutta mä en vaan suostu muuttamaan liian kauaksi keskustasta ja no... Mitä lähempänä Torvea, sen parempi, hahaha.


Miten elämänne on muuttunut blogin lopettamisen jälkeen? 
Ainakin elämä on selkiytynyt! Silloin edellisen blogin lopettamisen aikaan meidän elämä oli todella levällään. Silloin tuntui, että kaikki on ylitsepääsemättömän vaikeaa, kaikki päin pyllyä eikä mikään onnistunut. Poikien viikonlopuissa ei ollut minkäänlaista säännöllisyyttä ja se rasitti ainakin meidän päässä meitä kaikkia. Nyt tämä kaikki on onneksi jo paremmin, vaikka aina kaikki ei putkeen menekkään.

Mikä sai päättämään aloittaa uudelleen bloggaus?
Se oli taas joku uneton yö, kun juteltiin facebookissa Riikan ja Mintun kanssa, siitä se sitten taas lähti! Ja onhan tää taas kivaa, vaikka inspiraatio ajoittain katoaakin, mutta eipähän ole mitään velvotteita postata. Saan postata silloin kun haluan ja jättää postaamatta vaikka kuukaudeksi jos siltä tuntuu. Niin paljon rennompaa nyt! Mä veikkaan, että tästä blogista tulee aika paljon erilaisempi, kuin mitä peace, love ja poopdiapers oli ennen loppuaan.

Mitä sulle itselles on kuulunut? Ootko sinkkuna? Mä haluaisin tietää tai kysyä että mitä on elämässä tapahtunut kun kaikki ei oo ookoo ?
Hyvinkin vaihtelevaa! Välillä olen onneni kukkuloilla ja menee hetki kun taas ryven pohjamudissa, mutta tällainen mä olen ollut aina. Tässä viimeisen puolenvuoden aikana olen elänyt aika menevää elämää. Reissannut hulluna ja nähnyt kavereita, mutta se on mun tapani rentoutua. Mitäpä sitä yksin himassakaan nyhväisi, kun pojat ovat isällään.

Sinkkuna olen kyllä joo.. Jos elettäisiin vielä IRCgalleria aikaa, olisin voinut pari kertaa vaihtaa parisuhdestatukseksi, "on pientä säätöä", ehkä tälläkin hetkellä, mutta mä en uskalla hehkuttaa. Kaikki on mennyt tähän asti aina päin pyllyä jos oon liikaa mennyt kenellekkään hehkuttamaan.

No lyhyesti ja ytimekkäästi, näistä ei ookoo hetkistä pystyisi melkeimpä kirjoittamaan kirjan, mutta ne on nyt onneksi kaikki menneeseen jäänyttä. Silloin kun kaikki ei oo ok, niin silloin elämä potkii päähän ja kovaa, jokaisessa asiassa. Välillä sitä on kyllä miettinyt, että oon mä kyllä aika kovan onnen kundi ajoittain!

Oletko Essi saanut selvyyttä mitä haluat tehdä "isona"? Onko jokin koulu houkuttanut tai jokin oppisopimus työpaikka esimerkiksi?
Niin hölmöltä kuin se aina vaan kuulostaa, niin en ole keksinyt. Mulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mikä mä haluan olla isona! 

Mitä späntsöneille kuuluu ja kuinka kreisiä on arki pienten poikien kanssa? Onhan tukiverkostoa ollut ympärillä? Kuinka usein isä tapaa poikia? Miten pojat ovat tottuneet uuteen elämäntilanteeseen ?
Späntsöneille kuuluu oikein hyvää! Meno on todellakin kreisiä päivästä toiseen, välillä tai oikeastaan todella usein se käy hermoon ja kovaa, mutta on tää kivaa. Välillä arki tosiaan tuntuu aivan ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta onneksi iskä viikonloput rullaa ja späntsönien iskä haluaa olla späntsönien kanssa mahdollisimman paljon, en pane vastaan! 

Tukiverkosto on ollut tosi hyvin mukana tässä viime aikoina. Ei sillä etteikö olisi aikaisemminkin ollut, mutta nyt sen jotenkin huomaa ihan eri tavalla. Väinö tykkää käydä myös esimerkiksi paapalla naapurissa yökylässä ja mummolakin on onneksi ihan vieressä, niin poikien on helppo sieläkin käydä. Tukiverkosto on mulla aina ollut hyvä, mutta eron jälkeen ystävät on ollut mulle se tärkein tukiverkosto. Ei sitä osaa edes sanoin kuvailla kuinka paljon helpottaa purkaa kaikki paha olo ja kiukku kavereille, kun elämä potkii päähän ja tuntuu että olisi kirottu. Ihana ystävät, pus pus <3

Niinkuin mä tuola aikaisemmin laitoinkin, späntsönien faija on mahdollisimman paljon poikien kanssa. Vähintään kahtena viikonloppuna kuukaudessa, töiden mukaan mennään. Toinen kun tekee kolmea vuoroa ja asuu eri kaupungissa, niin ei oikein onnistu edes tämä joka toinen viikonloppu homma, mutta ehkä nämäkin asiat sitten helpottuu enemmän, kunhan mekin päästäisiin muuttamaan Heinolasta pois..

...

Apua, toivottavasti mä nyt muistin vastata kaikkiin. Jos jäi joku kysymys välistä tai jäi jokin kaivelemaan, eikun kommenttia vaan tulemaan!